Emmaus Nikopolis
Paikka jossa Jeesus mursi leivän
Emmaus sijaitsee Välimereltä Jerusalmiin johtavan tien sekä etelästä pohjoiseen johtavan tien risteyskohdassa, hedelmällisellä Shephelan tasangolla. Antiikin aikaan se tunnettiin ”erinomaisten vesien paikkana, ihanana keitaana”. Nimi Emmaus tulee heprean sanasta `”Hammot” , joka merkitsee kuumia lähteitä. Kolmannella vuosisadalla j.Kr kaupunki sai uuden nimen Nikopolis, joka kreikan kielellä merkitsee voiton kaupunkia.
Muinaishistoria
Emmauksen värikkäässä historiassa esiintyy monien tunnettujen valloittajien ja muiden kuuluisien henkilöiden nimiä. Joosuan kirja kertoo, miten aurinko ja kuu pysyivät liikkumattomina läheisen Ayalonin laakson yllä Israelin taistellessa vihollisiaan vastaan. Vuonna 165 e.Kr. Judas Maccabee voitti Emmauksen lähistöllä tärkeän taistelun Nicanorin kreikkalaisia joukkoja vastaan. Tämän taistelun seurauksena avautui tie Jerusalemiin ja juutalaisten oli mahdollista vihkiä Temppeli uudelleen. Tätä voittoa juhlitaan edelleen joka vuosi Hanukkajuhlan nimellä.
Roomalaiset hävittivät Emmauksen kaupungin niin että vuoteen 30 j.Kr
mennessä siitä oli tullut pieni kylä, jossa Jeesus tapasi opetuslapsensa
ylösnousemuksensa jälkeen ja jossa opetuslapset tunnistivat Hänet
leivän murtamisen yhteydessä. Jeesuksen ylösnousemus alkoi kajastaa
aamuruskona historian taivaalla Joosuan kirjan paikoillaan pysyvän
auringon tavoin koko ihmiskunnan ylle ja siitä alkoi sen nousu ja
muuttuminen Eukaristin mysteerissä. Kolmannella vuosisadalla Jeesuksen
syntymän jälkeen roomalaiset rakensivat kaupungin uudelleen ja
ensimmäinen kristillinen yhteisö aloitti toimintansa Emmauksessa.
Evankeliumi Luukkaan mukaan 24, 13-35
Ja
katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on
sadan kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat
keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän
keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi
heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat
pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: "Mistä
te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat
murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja
sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et
tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" kuinka meidän
ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan
ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen
olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi
nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat
naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla
varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja
sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen
elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät
haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta
häntä he eivät nähneet." Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät
ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat
puhuneet!. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän
kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja
selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun
he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan
kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme,
sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi
heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan,
että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin
heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän
näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä
palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Ja
he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne
yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä
sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".
Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat
hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he
sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle,
joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken
kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat
hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me
toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken
tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa
vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He
kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja
tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat
sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän
kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset
olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet." Niin hän sanoi heille:
"Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä
profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja
sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista
profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa
sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän
oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää
meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän
meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla
heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.
Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi
heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut
meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille
kirjoitukset?" Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin
ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän
kanssansa. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on
ilmestynyt Simonille". Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä
ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.
Pyhiinvaelluspaikka
Bysanttilaisella kaudella Emmaus Nikopoliksesta tuli tärkeä episkopaalinen nähtävyys. Neljännellä ja viidennellä vuosisadalla kaksi basilikaa rakennettiin sille paikalle, jossa Kristus tapasi opetuslapsensa. Pyhäkkö hävitettiin persialaisten tunkeuduttua maahan ja jälleen arabialaisten suorittaman valloituksen yhteydessä seitsemännellä vuosisadalla j.Kr. Sitten ristiretkeläiset rakensivat sen uudelleen 1100-luvulla. Valitettavasti restauroitu basilika ei selvinnyt ristiretkeläisten kauden sodista. Kristinuskon vaikutus hävisi paikalta. Vasta vuonna 1878 paikan sai käyttöönsä Bethelemistä tullut Pyhän Miriamin karmeliittaluostari. Siitä alkaen paikalla on jälleen ollut pyhiinvaelluspaikka.
Vuosina 1880 ja 1924 suoritetut kaivaukset, joita on jatkettu viime vuosina, ovat tuoneet esiin kahden mahtavan bysanttilaisen basilikan rauniot kauniine mosaiikkeineen ja kastepyhäkköineen, sekä myös ristiretkien aikaisen kappelin rauniot.
Arkeologinen paikka
1. Kolmilaivainen basilika (5. vuosisata) ristiretkeläisten uudelleen rakentama pienemmässä mittakaavassa (1100-luku)
2. Kreikankielinen kirjoitus
3. Eteläinen apsis pyhäinjäännöskappeleineen (5. vuosisata)
4. Bysantin aikainen kastepyhäkkö (5.vuosisata)
5. Pohjoisen basilikan rauniot (5.vuosisata)
6. Mosaiikkijäännöksiä (5.vuosisata)
7. Kivilouhos
8. Muinainen hautausmaa
9. Mosaiikkijäännöksiä (5.vuosisata)
10. Nikopolin piispan talo (5.vuosisata)
Vierailija voi myöskin käydä kukkulalla sijaitsevassa rakennuksessa, jonka rakennuttivat Betharramin Isät 1930 luvulla. Siellä sijaitsevassa museossa ovat paikan hienoimmat mosaiikit sekä näkymä Autuaaksijulistamisen yhteisön kappelille. Tämä yhteisö on toiminut paikalla vuodesta 1993 alkaen.
Autuaaksijulistamisen yhteisö
Tämän pyhän paikan hoito ja ylläpito uskottiin kirkon toimesta tälle katoliselle karismaattiselle yhteisölle. Autuaaksijulistamisen yhteisön perusti Ephraim Croissant Ranskassa vuonna1973. Se on osa liikettä, joka kulkee karismaattisen uudistuksen nimellä. Yhteisössä on maallikoita, pappeja, perheitä, nunnia ja munkkeja. Nimensä yhteisö on saanut Jeesuksen Vuorisaarnasta : ” Autuaita ovat hengessä köyhät”. Yhteisön toiminta Israelissa alkoi vuonna 1975. Tavoitteena työssämme on tukea juutalaisten ja kristittyjen keskinäistä kanssakäymistä ja ryhmien välistä ymmärtämystä. Toivotamme tervetulleeksi jokaisen, joka haluaa vierailla yhteisössämme ja rukoilla täällä. Osallistuminen rukouspalveluihimme on myös mahdollista.
Postiosoitteemme on:
P.O.Box 638, 7210601 Ramla, Israel
puh. 08-925-69-40, 052-356-20-71,
faksi 08-924-65-69,
email: emmaus@beatitudes.org